Historia

Synty ja kehitys keskiajalla

Norrby on yksi Snappertunan vanhimmista kylistä. Se perustettiin ruotsalaisten Uudenmaan asuttamisen ensimmäisessä vaiheessa 1200-luvulla. Tästä kertoo sekä nimi (rinnakkaisnimi kaksoiskylälle Söderbylle) että koko (pinta-alaltaan yksi Degerölandetin niemimaan suurimmista kylistä). Maan kohoamisen johdosta kylän maantieteellinen sijainti on tänä päivänä voimakkaasti muuttunut. Keskiajalla kylämäki sijaitsi aivan merenrannan tuntumassa, lähellä silloista leveää salmea, joka ulottui Dragsvikinlahdesta etelää kohti alas Trångsundiin asti. Tämän johdosta Norrbyn talonpojilla oli rantaniityissä, kalavesissä ja otollisissa metsissä runsaasti luonnonvaroja käytettävissä. Norrbyn korkeasta iästä kyläyhteisössä todistaa myös, että kylässä oli suuri määrä tiloja. Ensimmäisessä maakirjassa vuodelta 1540 mainitaan kuusi tilaa. Voimme olettaa, että tilat sijaitsivat tiiviissä rykelmässä sillä paikalla, joka tänäkin päivänä muodostaa varsinaisen kylämäen nykyisen suurtilan. Asukasluku on ollut noin 40, jos lasketaan tilaa kohden 5-7 henkilöä. Eläinten määrä tiloissa oli asukaslukuun nähden kaksinkertainen, mikä lienee aiheuttanut kylässä huomattavasti tungosta.

Talonpoikaiskylästä kartanoksi

1500-luvun puolivälissä keskiaikainen maatalousrakenne pienine tiloineen, joissa runsaasti karjaa, oli jo hajoamassa. Ruotsin suurvallan nousu, mikä johti kovaan veronkantoon vero- ja sotilasmenojen kattamiseksi, vauhditti rakennemuutosta entisestään. Dramaattisimmin tämä näkyi juuri Norrbyssä. Keskiajan lopulla Norrby oli monipuolisen elinkeinorakenteen omaava, seudun suurin talonpoikaiskylä, mutta vuoteen 1700 mennessä kylä oli muunnettu yhdeksi ainoaksi suurtilaksi joka toimi rusthollina (varusti verovapautta vastaan ratsumiehiä hevosineen Ruotsin armeijalle). Norrbyn muunnoksesta suurtilaksi, jopa kartanoksi, vastasi veronkantaja Anders Ingman. Hän oli Pohjois-Karjaan Ingvalsbystä muuttanut talollisen poika, joka oli tullut Norrbyhyn avioliiton kautta. Ylöspäin pyrkivänä säätyläisenä Ingman koki itsensä aatelisten vertaiseksi ja osoittaakseen tämän hän kustansi vaimonsa kanssa Snappertunan uuden kirkon saarnatuolin maalauksen vuonna 1701. Ingmanin visiot Norrbystä ja omasta urastaan olivat suureelliset ja pitkälle tähtäävät. Suunnitelmat olisivat varmaankin toteutuneet, jos suuri Pohjan sota ja Venäjän Suomen miehitys vuosina 1713–1721 eivät olisi sattuneet samaan ajankohtaan. Pako Tukholmaan ja taloudellisen pääoman puuttuminen johti keskeytymiseen Norrbyn muunnoksessa todelliseksi suurtilaksi. Sama koski myös seuraavia, usein aatelisia omistajia, joiden ei onnistunut tehdä Norrbystä oikeaa kartanoa rakennusten ja viljelyrakenteen osalta. Siksi Norrbystäkin kehittyi yksi seudun monista suurtiloista, jotka rakensivat tuotantoaan jakamalla tilan viljelymaiden ulkoisia osia torppiin. Torpat vastasivat taksvärkistä tilan ydinalueella eli kartanolla. Norrby oli Raaseporin kuninkaankartanon ohella koko seudun edelläkävijä torpparijärjestelmän luomisessa. Tämä oli järkevää taloudellisessa järjestelmässä, jossa pääomaa oli vähän. Puutteistaan huolimatta Norrby oli yhdeksine torppineen seudun varakkain tila vuonna 1800.

Pysähtyneisyys - hajaantuminen - muunnos

Norrby kärsi kuitenkin myös erilaisten keinottelijoiden yrityksistä luoda uusia omaisuuksia käyttäen kartanoa tukipaikkana. Kun Suomi erotettiin Ruotsista vuonna 1809, Norrbyssä oli meneillään keinotteluiden aiheuttama kriisi. Kartano oli melkein hajotuksen partaalla, mutta suurtilana niin arvokas, että varakkaat omistajat pystyivät varmistamaan sen pysyvyyden. Kriisioloista kertoo kuitenkin se, että Norrby vaihtoi verrattain usein omistajaa koko 1800-luvun ajan. Tämä esti myös Norrbyn nykyaikaistamisen rationaalisilla viljelysmenetelmillä hoidetuksi suurtilaksi. Vasta viimeisellä omistajalla ennen ensimmäistä maailmansotaa vuonna 1910 oli varaa rakentaa moderni, upea asuinrakennus. Torpparijärjestelmä pysyi ja koitui myös Norrbyn kohtaloksi Suomen itsenäistymisen dramaattisten tapahtumien myötä. Muutokset olivat vähintään yhtä merkittäviä kuin pienten tilojen hävittäminen 1600-luvulla, mutta kehitys oli päinvastainen. Torpparialueena Norrby oli uuden torpparilain nojalla tuomittu hajotettavaksi varsinkin kun tilalla oli käynnissä suurin kriisi koskaan. Vuosina 1916–1919 Norrbyllä oli jopa kuusi eri omistajaa. Säilyttääkseen maat ruotsalaisessa omistuksessa Ab Svenska Småbruk och Egna Hem osti koko Norrbyn vuonna 1919. Yritys johti sitä seuraavina viitenä vuotena tilan täydelliseen muutokseen monien eri järjestelytoimitusten (torpat) ja maakauppojen avulla. Tämä johti kartanon pilkkomiseen moneen eri pien- ja asuintilaan. Yhteensä tilasta irrotettiin 20 asuintilaa, 400 hehtaaria. Kantaosa kartanosta ja uudesta asuinrakennuksesta jäi keskisuureksi tilaksi (pitkään nimeltään Grönvik), pinta-alaltaan yhteensä 100 hehtaaria, josta 30 hehtaaria peltoa. Voisipa melkein sanoa, että viiden vuoden aikana Norrby muuttui rakenteeltaan jälleen samanlaiseksi pientilallisten kyläksi, joksi sitä oli rakennettu keskiajalla. Mikään kylä Snappertunassa ei historian aikana ole kohdannut yhtä suuria ja nopeita rakennemuutoksia kuin Norrby.

Henry Rask
Henry Rask, Snappertuna – en kustbygds hävder. Del I. Forntid – 1809 (Ekenäs 1991). Ola Brenner, Snappertuna – en kustbygds hävder. Del II. Efter 1809 (Hangö 1975).


Norrby Historia

Norrby on yksi Snappertunan vanhimmista kylistä

Läs mera

Aktiviteetit

Kartanon mailla järjestetään pääasiallisesti metsästystä ja kalastusta

Läs mera

Majatalo

Kiinteistöjen vuokralleantaminen kesäkuukausina

Läs mera